Killuttimia

Kylläpäs aika on rientänyt, hirveästi ollut kaikkea menoa, blää blää blää, mitä nyt tässä pitäisikään sanoa, kun päivittäminen on jäänyt... Pyhä tarkoituksemme on päivittää useammin, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Myönnettäköön, mutta räteistään jauhaminen ja muutenkin ulkonäköasioissa blogin verran kieriminen nolottaa hieman. Mikä on aika perseestä, sillä tämä bloggaaminen on aika hauskaa. 

Mutta koska emme muutenkaan halua ottaa tällaisia vaate-asioita liian vakavasti, emme kehitä tästä blogiin kirjoittamisestakaan mitään hirveää pakkopullaa. Joten vähäinen lukijakuntamme - älkää odottako säännöllisyyttä. Kiitos. Sitten asiaan;

Olin viimeiset pari vuotta duunissa, jossa minut suljettiin päiviksi karuihin teollisuushalleihin, pois valtaväestön silmien alta. Työskentelin teollisuusompelijana sekä varastoapulaisena. Työ oli vähän sellaista hikipaja-meininkiä, mikä ei innostanut pukeutumaan erityisen hyvin - releet menivät nopeasti paskaisiksi ja t-paita oli oikeastaan ainoa hyvä vaihtoehto yläosaksi. Joustamattomat materiaalit eivät tulleet kysymykseenkään. Ja kun vaatteet olivat melkein liiankin simppelit, ei arkisin todellakaan huvittanut meikata. Tai käyttää koruja. Ja olisivathan korut olleet muutenkin vain tiellä.

Nyt kuitenkin siirryin yliopiston ihmeelliseen maailmaan, mikä laajentaa arkipukeutumisen mahdollisuuksia aivan helvetisti. Periaatteessa päälle voi heittää mitä tahansa. Naaman kanssa en jaksa aamuisin operoida kovinkaan paljon, mutta yleisen habituksen muuttuessa kivemmaksi myös korujen kanssa on enemmän pelivaraa.

Kävin nyt sitten läpi koruvarastoni ja kuvasin hauskimmat korvikseni.
Tämä on nyt sitten lähes pelkästään ilmaista mainosta (pliis kauppiaat, huomioikaa meidät!!!).

Vaaleanpunaiset hakaneula-korvikset Glitteristä, tämän kesän suosikit. Kirveet ovat Alchemyn, ostopaikkaa en enää muista, käytän aina molempia samassa korvassa. Toiseen korvaan menee silloin joko Backstreetistä hankitut sakset tai Intian Basaarin risti, jonka kivi ei ole oikeasti noin sinertävä. Vaaleanpunaiset nappiristit Cyber Shopista ja renkaat kirpparilta.
Pelikortti-napit ovat lahja ystävältä, roikkuvat ristit isältä. Shoppailupaikat eivät siis ole minun tiedossani, mutta ristit taisivat olla Aarikan. Paketissa oli myös kaula- ja rannekoru samaa sarjaa. En tykkää käyttää niitä yhdessä, mutta yksittäisenä jokainen toimii.

(Ai niin ja yritän tässä hiljalleen saada hoidettua loppuun ne värjätyt vaatteet. Voiton puolella ollaan, go me! Lopputulos on todella jees, toivottavasti saan itseäni kunnolla niskasta kiinni...)

Iiihh, uusi läväri!

Otin viime viikolla uuden lävistyksen, jeejee!
(olin jo unohtanut, miten ärsyttävä tää hoitovaihe on...)

Minulla oli aiemmin alahuulessa rengas, killui siinä kolmisen vuotta, kunnes kyllästyin. Ja ienrajakin oli jo vähän alkanut laskea... Lopetin korun käytön joskus helmikuussa, ja siitä saakka naama on tuntunut jotenkin paljaalta pelkällä bridgellä. Nyt on sitten asia korjattu :D



Kuva on harvinaisen onnistunut itse otetuksi, näytän paljon paremmalta kuin oikeasti. Tai sitten se vain johtuu uudesta, upeasta korusta. Niin ja kävin siis lävistämässä itseni Harnessilla. Alahuulen koru oli ensimmäinen lävistykseni, sen otin Skinkissä, kaikki muut ovat Harnessissa tehtyjä - bridge, madonna sekä kaksi vaatteiden alla olevaa. Mahtava paikka, suosittelen Harnessia kaikille helsinkiläisille.

On muuten kohta kanta-asiakaskortin leimat täynnä... Joskus vuodenvaiheen jälkeen olisi suunnitteilla lävistää vielä kielikin...

Värjäystä, osa 1

M:llä alkoi jo opiskelut, joten Nessin täytyy pitää itsensä kiireisenä yksin kotona lomaa viettäessään - mitä enemmän keksin kaikkea muuta, sitä paremmin voin lyödä laimin tiettyjä velvollisuuksiani... Ja hemmetti soikoon, siivouskaapin perältä löytyikin kuin taivaan lahjana pussillinen Dylonin mustaa vaateväriä.

Ohjeen mukaan parhaan värjäystuloksen saa aikaan, kun värjää 500g tekstiiliä kerralla. Suurin suositeltu määrä on 1kg. Pienen keittiövaa'an mukaan vaatesatsi painoi 800g, joten pitäisi olla ihan ok. Muistaakseni olen ostanut värin joskus yli vuosi sitten, aplodit aikaansaamattomuudelle taitaisivat olla paikallaan.
Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, ja nythän tietysti löytyi alkuperäisten suunnitelmien riepujen lisäksi pari värjättävää vaatekappaletta lisää. Tässä nyt sitten kuvia rumista vaatteista, ei herkille!



Tummansinisen topin alkuperästä minulla ei ole mitään hajua, M on todennäköisesti raahannut sen meille joltain koulunsa kierrätyspäiviltä tai vastaavaa. Muuten kiva ja hyväkuntoinen, mutta väri on todella kulunut. Erityisesti selän puolella oli sellaisia vaaleanpunervia läikkiä, jotka tekivät vaatteesta huonolla tavalla räkäisen. Näkyvät kuvassa kerrassaan mahtavasti!



Tämä paita on vain yksinkertaisesti mahtava. Juuri vähän aikaa sitten jeesustelin erään hameen sopivan lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja tämä paita menee samaan kategoriaan. Ostin UFFilta pari-kolme vuotta sitten, niskalappu kuitenkin paljastaa alkuperäiseksi hankintapaikaksi H&M:n. Tätä voisi mallin ja loistavan istuvuuden vuoksi käyttää jopa virallisemmissakin tilanteissa (tänä keväänä pidin sitä mm. ristiäisissä), mutta reppana on jo hieman kulahtanut. Erityisesti saumojen päältä näkee, että vaate on vanha, pesty ja pidetty.



Ja sitten vielä tämä jäätävä asukokonaisuus, jossa näytän lähinnä köyhältä kabareetanssijalta. Ostin nämä reilu vuosi sitten kirpparilta, hintaa on varmaan ollut joku euro per vaate. Mustan värin hankin nimenomaan näitä varten. Mexxin hame on vain kurttuinen ja halpa ja kamala, random pikkuputiikin(?) toppi taas pahoin kellastunut. Hirveitä yhdessä ja erikseen, mutta ehjiä ja hyväkuntoisia, ja niiden malli vetosi minuun suuresti.

Erityisesti hameen värjäykseltä odotan paljon, koska olen huono hankkimaan alaosia. Etenkin hellevaatteet tuottavat päänvaivaa niin maan perkeleesti, ja vaikka nyt ollaankin viimein ihan oikeasti kääntymässä syksyyn päin, ei ensi kesään varautuminen ole pahitteeksi.

Olen suunnitellut myös vähän muutakin hienosäätöä näille vaatteille, kuvia lopputuloksista sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun saan valmiiksi. Toivon mukaan suhteellisen pian, kun ei kuitenkaan mistään kovin isoista muutostöistä ole kyse.

Oman elämänsä Lara Croft

Tätä me olemme kaikki odottaneet enemmän kuin kuuta nousevaa - ensimmäistä päivän asua! Näissä kuvissa ja erittelyissä bloggari paljastaa tyylinsä salat, eli toisin sanoen sen, miten noloissa mestoissa oikein vaateostoksensa tekee. Kuvasimme ulkona kauniissa pihamaisemissamme, jotka esteettisistä syistä lopulta kuitenkin rajasimme lähes kokonaan pois. Taistelu teknologiaa vastaan ei ole vielä päättynyt, joten kuvan koko ja sijainti eivät ehkä ole aivan parhaat mahdolliset.

Huomatkaa jalkojen aistikas, Hellooks-henkinen poseerausasento.

                            

Paita Backstreetiltä, farkut Onlysta (leikkasin lahkeet pois ihan itse), sukkahousut H&M:stä. Vaaleanpunaiset glitter-tennarit ovat peräisin super-jäätävästä, pahimman luokan white trashille suunnatusta outlet-tyyppisestä puljusta - joka tunnistaa kengät ja muistaa kaupan nimen, hävetköön vielä minuakin enemmän.

Ja takki on tietenkin kirppislöytö! Ehdottomasti tämän hetken suosikkivaatteitani, saattaa tänä syksynä nahkatakki olla vähäisessä käytössä, kun tämän alle mahtuisi paksukin neule niin hirveän kivasti...