Lesbokampaus

Leikkasin salonkikelpoisen tukkani irokeesiksi viime joulukuussa. Viikottainen sivujen ajelu alkoi jo kyllästyttää, joten oli korkea aika muuttaa mallia. Lyhennettiin aika paljon, M oli vähän ahdistunut pitkää ponnaria leikatessaan - tukka ylsi jo vyötäisille.
Bileissä uutta kampausta kehuttiin. Näytin kuulemma Christina Riccin ja Lisbeth Salanderin lapselta, ehkä suurin koskaan saamani kohteliaisuus. Ja haukkuivat vitun lesboksi :D

Jäätävä itse otettu kuva taas... Tukkaa en ole juurikaan laittanut, mutta ei se kyllä pitkän puunaamisenkaan jäljiltä näytä paljoa paremmalta. En ole koskaan oikein osannut tehdä hiuksilleni mitään. Jumalattomasti mönjää päälle, niin on kyllä hieman edustavampi. Niin ja kaulakoru Cybershopista, mekko kirpparilta (merkki CTRL).

Uusia kenkiä

Vaikka muuten suosinkin kirpputoreja ostospaikkoina, kengät hankin mielelläni iskemättöminä. En tiedä, onko kyseessä jatkuva propaganda siitä, kuinka kenkien tulee yksilöllisesti muotoutua ja niin edelleen, silkka turhamaisuus vai kenties se, että yleensä käytetyt kengät nyt vain ovat joko rikkinäisiä tai vitun hirveitä. Tietysti poikkeuksiakin on, olen kyllä tehnyt muutamia mahtavia kirpparilöytöjä kenkien saralta, mutta nyt retkahdin taas kauppojen kenkävalikoimiin. Ja vieläpä kahdesti viikon sisällä! Ihanaa.

Olimme viikonlopun anopilla (hahaa, siis minun anopillani, M:n äidillä), ja minulla oli mukanani ainoastaan Kenkä-Marskista hankitut violetit kumisaappaat. Ne kuitenkin menivät rikki, pohja jotenkin romahti kantapään kohdalta ja kengät hiersivät helvetillisesti. Kauppareissulla Myyrmannissa yritin etsiä jotain sopivaa tilalle, en kuitenkaan löytänyt kumppareita. Sen sijaan mukaan tarttui muuten hyvät syyskengät, maiharit Anttilasta.

Tämän tyylisiä kenkiähän minulla on jo kahdet, heh heh, mutta molemmat ovat enemmänkin talvikäyttöön. Niitä ei oikein pidä ilman villasukkia - sen verran leveitä kummatkin, että lonksuvat jos ei ole villiksiä. Nämä taas ovat kivan sirot, näihin ei edes villasukat mahtuisi.
Liilat glitter-nauhat ovat alun perin niistä söpöistä kumisaappaista, jotka menivät roskiin. Nyyh. Myös koiranpentumme Riesu suree menetystä, pikkuherra nimittäin rakasti kumisaappaita kovasti ja raahasi ne mielellään "halailtavaksi" sohvalle. Ja olen muuten varmaan tulossa vanhaksi tai jotain, koska otteeni lipsuu - olen aina vihannut kaiken maailman paskoja niittejä yms. rock-henkisiä somisteita tavallisten kauppojen vaatteissa, mutta nämä niitit ovat minusta ihan kivat... Vähän hävettää.

Ja eilen sitten löysin uudet kumisaappaat Seppälästä! Olen viime vuosina muutenkin mieltynyt Seppälän valikoimiin, reilusti päälle parikymppiseksi minulla on kai harvinaisen teini maku... Mutta siis rauhaa ja rakkautta Seppälän suunnittelijoille, ovat tajunneet, että aikuisetkin haluavat käyttää söpöjä kumppareita! Tarjolla oli muitakin ihan kivoja, mutta nämä vetosivat minuun eniten:

Olen jopa vähän kauhuissani siitä, miten paljon tyylini on muuttunut reilun vuoden aikana - sisäinen goottini itkee kyllä verikyyneliä, valkoiset kumisaappaat! WTF!

Hei me edustetaan!

Huh huh, käytiin eilen katsomassa Lady Gagan keikka, on se vaan niin ihana nainen <3
Yleensä kyllä suosimamme artistit mahtuvat vähän pienemmille lavoille, mutta tykkäsimme. Meidän oli vähän vaikea käsittää, että sellainen lavashow on nykyään ilmeisesti jonkun sortin mainstream-kamaa, mutta lohduttaudumme sillä, että suuri osa yleisöstä vain kuvittelee Gagan olevan jotenkin ihan super-freak.

Mutta se siitä, tarkoituksena oli lähinnä esitellä meidän vaatevalintojamme. On äärettömän tärkeää pukeutua hyvin, kun menee pimeään halliin katsomaan jonkun toisen esiintymistä. Ensin M:

Punaiset maiharit ostettu/saatu ystävältä, liituraitahame Morticiasta. Todella typerää minun nyt tässä kirjoittaa näistä vaatteista mitään, sillä en tiedä, mistä helvetistä villapaita ja kaulahuivi ovat peräisin - vaikka eipä sillä väliä, ei M:kään varmaan enää muista! Todennäköisesti kuitenkin kirpparilta tai joltain tutulta tai perheenjäseneltä. (kysyin asiasta myöhemmin, ovat veljen vanhoja)
Tyytyväisenä voin kuitenkin todeta, että tahaton vaikutukseni M:n pukeutumiseen on alkanut näkyä. En ole ikinä halunnut muokata hänen tyyliään, mutta jotenkin se on alkanut hiljalleen valua samaan suuntaan kuin omani. Hyvähyvähyvä, jee!

Näköjään kuvautan itseni vain noissa helvetin shortseissa... Saappaat ja liivi kirpparilta, pinkit verkkosukkahousut ja kraka Cybershopista, kauluspaita H&M, housut Only, korvikset Glitter. Onneksi mokaamani panda-meikki on näy kuvassa!

Ai niin ja ostin sieltä Gagan lämppärin t-paidan. Siinä lukee "I can't pay my rent but I'm fucking gorgeous". Bändi oli Semi Precious Weapons, josta en ainakaan muista kuulleeni koskaan aiemmin. Niiden musakaan ei pahemmin sykähdyttänyt, mutta paita on mahtava.

Ikea-koti

Ihminen on eläin, eli syksyisin ennen talvihorrosta sekä keväällä parhaan pariutusmisajan alla, iskee pesänrakennushimo. Sisustusinto on pelkkää biologiaa. Yksin asuessani onnistuin vielä välttämään sisustusshoppailumanian, mutta nyt kun tuo parempi puolisko ahdistui vanhoista paskoista matoista aivan ylitsepääsemättömän paljon, Ikean kutsu kävi vastustamattomaksi. Siellä sitten törsäsin hullunkiilto silmissä niitä rahoja, joilla minun piti elää ensi keväänä...

Mutta mitäpä tuosta, sattuuhan sitä aina välillä, ja nyt kyllä kotona viihtyy taas ihan eri tavalla. Rahaa meni vajaat kolmesataa euroa, ja sillä summalla saimme kolme mattoa (kaksi isoa ja yhden pienen), jalkalampun, seinäpeilin, kaksi cd-hyllyä, seinälle kiinnitettävän kankaisen lokerikon, kasan kynttilöitä, ja muuta pientä tarpeellista tilperööriä.
Kuvasin ensin vähän enemmän paranneltua sisustustamme, mutta sitten julkinen kotiolojen levittely alkoi häiritä. Joten ei pahemmin kuvia, sorry, vaikka limenvihreällä keittiönmatolla olisikin kelvannut hieman leveillä.

Kuitenkin pari otosta pääsevät julkiseen levitykseen, eli mahtavat itse maalatut cd-hyllyt:

Värivaihtoehdot Ikeassa olivat hanurista - valkoista sekä kahta erilaista vaaleaa puuta. Mikään niistä ei oikein sovi meille, joten otimme valkoiset halvimman hinnan vuoksi. Sitten hommattiin pari purkkia spray-maalia, punaista ja hopeaa ja matta-lakkaa, ja ihastuttava lopputulos on valmis. Helppoa kuin mikä - epäonnistuminen on oikeastaan mahdotonta ja hyllyt ovat varmasti ihan uniikkikamaa. Lisäksi värimaailmaa on helppo muuttaa halutessaan vaikkapa violetiksi. Tietysti siis jos nyt sattuu tykkäämään tällaisesta vähän "suttuisesta".

Sisustushuumassa sitten päätin, että tarvitsemme vielä yhden verhot. Meillä on olohuoneen ikkunoissa jo mustat sekä violetit, mutta ikkunoiden leveyden vuoksi kolmansille rievuille olisi ihan tilausta. Vihaan Eurokankaan monopolia, mutta budjetin puolesta se on ainoa vaihtoehto. En voi kuvitellakaan tilaavani kankaita netistä, pitää saada hypistellä!
Alennuspöydästä löytyi sitten tällaista söpöä keinokuitua:

100% polyesteri, mukavan jämäkkää paksuhkoa verhokangasta. Kuvassa värit eivät oikein pääse oikeuksiinsa, mutta toinen puoli on siis vaaleanpunaista harmaalla kuvioinnilla, toinen taas harmaata vaaleanpunaisilla kuvioilla. Aika metallisia sävyjä, elävöittää vanhoja verhoja hyvin. Ongelmana vain on tällä hetkellä se, ettemme millään osaa päättää, kumman puolen haluamme näkyville... On tää niin vaikeeta!

Killuttimia

Kylläpäs aika on rientänyt, hirveästi ollut kaikkea menoa, blää blää blää, mitä nyt tässä pitäisikään sanoa, kun päivittäminen on jäänyt... Pyhä tarkoituksemme on päivittää useammin, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Myönnettäköön, mutta räteistään jauhaminen ja muutenkin ulkonäköasioissa blogin verran kieriminen nolottaa hieman. Mikä on aika perseestä, sillä tämä bloggaaminen on aika hauskaa. 

Mutta koska emme muutenkaan halua ottaa tällaisia vaate-asioita liian vakavasti, emme kehitä tästä blogiin kirjoittamisestakaan mitään hirveää pakkopullaa. Joten vähäinen lukijakuntamme - älkää odottako säännöllisyyttä. Kiitos. Sitten asiaan;

Olin viimeiset pari vuotta duunissa, jossa minut suljettiin päiviksi karuihin teollisuushalleihin, pois valtaväestön silmien alta. Työskentelin teollisuusompelijana sekä varastoapulaisena. Työ oli vähän sellaista hikipaja-meininkiä, mikä ei innostanut pukeutumaan erityisen hyvin - releet menivät nopeasti paskaisiksi ja t-paita oli oikeastaan ainoa hyvä vaihtoehto yläosaksi. Joustamattomat materiaalit eivät tulleet kysymykseenkään. Ja kun vaatteet olivat melkein liiankin simppelit, ei arkisin todellakaan huvittanut meikata. Tai käyttää koruja. Ja olisivathan korut olleet muutenkin vain tiellä.

Nyt kuitenkin siirryin yliopiston ihmeelliseen maailmaan, mikä laajentaa arkipukeutumisen mahdollisuuksia aivan helvetisti. Periaatteessa päälle voi heittää mitä tahansa. Naaman kanssa en jaksa aamuisin operoida kovinkaan paljon, mutta yleisen habituksen muuttuessa kivemmaksi myös korujen kanssa on enemmän pelivaraa.

Kävin nyt sitten läpi koruvarastoni ja kuvasin hauskimmat korvikseni.
Tämä on nyt sitten lähes pelkästään ilmaista mainosta (pliis kauppiaat, huomioikaa meidät!!!).

Vaaleanpunaiset hakaneula-korvikset Glitteristä, tämän kesän suosikit. Kirveet ovat Alchemyn, ostopaikkaa en enää muista, käytän aina molempia samassa korvassa. Toiseen korvaan menee silloin joko Backstreetistä hankitut sakset tai Intian Basaarin risti, jonka kivi ei ole oikeasti noin sinertävä. Vaaleanpunaiset nappiristit Cyber Shopista ja renkaat kirpparilta.
Pelikortti-napit ovat lahja ystävältä, roikkuvat ristit isältä. Shoppailupaikat eivät siis ole minun tiedossani, mutta ristit taisivat olla Aarikan. Paketissa oli myös kaula- ja rannekoru samaa sarjaa. En tykkää käyttää niitä yhdessä, mutta yksittäisenä jokainen toimii.

(Ai niin ja yritän tässä hiljalleen saada hoidettua loppuun ne värjätyt vaatteet. Voiton puolella ollaan, go me! Lopputulos on todella jees, toivottavasti saan itseäni kunnolla niskasta kiinni...)

Iiihh, uusi läväri!

Otin viime viikolla uuden lävistyksen, jeejee!
(olin jo unohtanut, miten ärsyttävä tää hoitovaihe on...)

Minulla oli aiemmin alahuulessa rengas, killui siinä kolmisen vuotta, kunnes kyllästyin. Ja ienrajakin oli jo vähän alkanut laskea... Lopetin korun käytön joskus helmikuussa, ja siitä saakka naama on tuntunut jotenkin paljaalta pelkällä bridgellä. Nyt on sitten asia korjattu :D



Kuva on harvinaisen onnistunut itse otetuksi, näytän paljon paremmalta kuin oikeasti. Tai sitten se vain johtuu uudesta, upeasta korusta. Niin ja kävin siis lävistämässä itseni Harnessilla. Alahuulen koru oli ensimmäinen lävistykseni, sen otin Skinkissä, kaikki muut ovat Harnessissa tehtyjä - bridge, madonna sekä kaksi vaatteiden alla olevaa. Mahtava paikka, suosittelen Harnessia kaikille helsinkiläisille.

On muuten kohta kanta-asiakaskortin leimat täynnä... Joskus vuodenvaiheen jälkeen olisi suunnitteilla lävistää vielä kielikin...

Värjäystä, osa 1

M:llä alkoi jo opiskelut, joten Nessin täytyy pitää itsensä kiireisenä yksin kotona lomaa viettäessään - mitä enemmän keksin kaikkea muuta, sitä paremmin voin lyödä laimin tiettyjä velvollisuuksiani... Ja hemmetti soikoon, siivouskaapin perältä löytyikin kuin taivaan lahjana pussillinen Dylonin mustaa vaateväriä.

Ohjeen mukaan parhaan värjäystuloksen saa aikaan, kun värjää 500g tekstiiliä kerralla. Suurin suositeltu määrä on 1kg. Pienen keittiövaa'an mukaan vaatesatsi painoi 800g, joten pitäisi olla ihan ok. Muistaakseni olen ostanut värin joskus yli vuosi sitten, aplodit aikaansaamattomuudelle taitaisivat olla paikallaan.
Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, ja nythän tietysti löytyi alkuperäisten suunnitelmien riepujen lisäksi pari värjättävää vaatekappaletta lisää. Tässä nyt sitten kuvia rumista vaatteista, ei herkille!



Tummansinisen topin alkuperästä minulla ei ole mitään hajua, M on todennäköisesti raahannut sen meille joltain koulunsa kierrätyspäiviltä tai vastaavaa. Muuten kiva ja hyväkuntoinen, mutta väri on todella kulunut. Erityisesti selän puolella oli sellaisia vaaleanpunervia läikkiä, jotka tekivät vaatteesta huonolla tavalla räkäisen. Näkyvät kuvassa kerrassaan mahtavasti!



Tämä paita on vain yksinkertaisesti mahtava. Juuri vähän aikaa sitten jeesustelin erään hameen sopivan lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja tämä paita menee samaan kategoriaan. Ostin UFFilta pari-kolme vuotta sitten, niskalappu kuitenkin paljastaa alkuperäiseksi hankintapaikaksi H&M:n. Tätä voisi mallin ja loistavan istuvuuden vuoksi käyttää jopa virallisemmissakin tilanteissa (tänä keväänä pidin sitä mm. ristiäisissä), mutta reppana on jo hieman kulahtanut. Erityisesti saumojen päältä näkee, että vaate on vanha, pesty ja pidetty.



Ja sitten vielä tämä jäätävä asukokonaisuus, jossa näytän lähinnä köyhältä kabareetanssijalta. Ostin nämä reilu vuosi sitten kirpparilta, hintaa on varmaan ollut joku euro per vaate. Mustan värin hankin nimenomaan näitä varten. Mexxin hame on vain kurttuinen ja halpa ja kamala, random pikkuputiikin(?) toppi taas pahoin kellastunut. Hirveitä yhdessä ja erikseen, mutta ehjiä ja hyväkuntoisia, ja niiden malli vetosi minuun suuresti.

Erityisesti hameen värjäykseltä odotan paljon, koska olen huono hankkimaan alaosia. Etenkin hellevaatteet tuottavat päänvaivaa niin maan perkeleesti, ja vaikka nyt ollaankin viimein ihan oikeasti kääntymässä syksyyn päin, ei ensi kesään varautuminen ole pahitteeksi.

Olen suunnitellut myös vähän muutakin hienosäätöä näille vaatteille, kuvia lopputuloksista sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun saan valmiiksi. Toivon mukaan suhteellisen pian, kun ei kuitenkaan mistään kovin isoista muutostöistä ole kyse.

Oman elämänsä Lara Croft

Tätä me olemme kaikki odottaneet enemmän kuin kuuta nousevaa - ensimmäistä päivän asua! Näissä kuvissa ja erittelyissä bloggari paljastaa tyylinsä salat, eli toisin sanoen sen, miten noloissa mestoissa oikein vaateostoksensa tekee. Kuvasimme ulkona kauniissa pihamaisemissamme, jotka esteettisistä syistä lopulta kuitenkin rajasimme lähes kokonaan pois. Taistelu teknologiaa vastaan ei ole vielä päättynyt, joten kuvan koko ja sijainti eivät ehkä ole aivan parhaat mahdolliset.

Huomatkaa jalkojen aistikas, Hellooks-henkinen poseerausasento.

                            

Paita Backstreetiltä, farkut Onlysta (leikkasin lahkeet pois ihan itse), sukkahousut H&M:stä. Vaaleanpunaiset glitter-tennarit ovat peräisin super-jäätävästä, pahimman luokan white trashille suunnatusta outlet-tyyppisestä puljusta - joka tunnistaa kengät ja muistaa kaupan nimen, hävetköön vielä minuakin enemmän.

Ja takki on tietenkin kirppislöytö! Ehdottomasti tämän hetken suosikkivaatteitani, saattaa tänä syksynä nahkatakki olla vähäisessä käytössä, kun tämän alle mahtuisi paksukin neule niin hirveän kivasti...

Luottovaatteesta luopuminen

Tiedättehän ne sellaiset vaatteet, joista ei mitenkään erityisemmin pidä, mutta joista luopuminen on kuitenkin mahdotonta? Tämä hame oli sellainen.

Olen ostanut sen H&M:stä joskus viitisen(?) vuotta sitten, taisi maksaa huikeat kymmenen euroa. Ahkerassa käytössä on hame ollut, vaikka en tosiaan ole suuremmin siihen kiintynyt. Siinä ei ole mitään erityistä, ja siinähän sen viehätys piileekin - sen kanssa voi käyttää melkein mitä tahansa. Erilaisilla yläosilla se sopii tavalliseen arkeen, baariin ja se voi käydä jopa sellaiseen "vähän siistimpään" kokonaisuuteen. Lisäksi kyseinen vaate toimii loistavasti säässä kuin säässä, tälle ei ole mitään sesonkirajoituksia.

Kiroilin siis aivan maan perkeleesti, kun työkaverini huomautti sauman vieressä olevasta reiästä. Kangas oli revennyt, kiitos koiranpentumme harrastamien hyökkäysten. Hame oli siis paikattava, mikä on aina hieman ongelmallista: täysin huomaamattomasti paikkaaminen taitaa olla mahdotonta, joten mielestäni paras ratkaisu on valita paikkakankaaksi erivärinen materiaali kuin itse vaate. Tämä kuitenkin aina muuttaa vaatteen yleisilmettä jonkin verran, ja on tietysti paskamaista sabotoida vaatekaapin luottoyksilöitä. Tämänkin hameen vahvuus on aina ollut yksinkertaisuus, mutta nyt siitä oli luovuttava.

Arvoin paikkakangasta aika pitkään, päädyin lopulta harmaaraidalliseen villasekoitteeseen, joka on peräisin Eurokankaan pala-laareista. Muistin myös ystävältä pari vuotta sitten lahjaksi saadut lämpösiirtokuvat, ja toinen niistä pääsikin nyt viimein käyttöön. Teko kirpaisee vielä hieman, mutta eiköhän tämä kelpaa. Lopputulos on kuitenkin hauskannäköinen, täytyy vain totutella siihen, ettei hame ole enää sama. Lisäksi olen jo pitkään valittanut siitä, miten tylsää pukeutumiseni nykyään on, joten muutos taitaa pidemmän päälle olla ainoastaan positiivinen...

Turhaa brassailua?

Ämmä täällä (voisiko joku pliis keksiä jonkun vähän mielikuvituksellisemman nimen kuin "M" allekirjoittaneelle?). Ajattelin aloittaa tämän merkinnän turhalla brassailulla. Muotiblogit ovat siitä niin hauskoja, että eihän niissä ole oikeastaan mitään muuta ideaa kuin se, että kirjoittaja(t) egoilee omalla tyylillään, vaatteillaan jne. Ja parhaimillaan tätä egobuustia seuraa tuhannet ihmiset päivittäin. Mahtavaa mitä tekniikka onkaan saanut aikaan. Meidän egobuustiamme sen sijaan seuraa tuurilla kaksi ystävää (joille me maksamme siitä... no ei.) ja hekin todennäköisesti aika harvoin.

Siistiä (   )
Noloa (   )

No mutta. Asiaan. Turhan egobuustailun merkeissä ajattelin siis aloittaa brassailemalla kaikella kivalla krääsällä, jota minä ja Nessi olemme onnistuneet haalimaan. Brassailtavaa on kuitenkin liikaa, joten tehdään tätä näin vähitellen. Haluaisimme kuitenkin muistuttaa, että < moraalisaarna > krääsän haaliminen ei kuitenkaan ole mitenkään hyödyllistä vaan itseasiassa skeidaa kuluttamista joten siitä ilosta hankimme tässä taannoin itsellemme siitä muistutuksen, joka valtaa kohtuullisen kokoisen seinätilastamme. Ja kyllä, tässä taas oiva esimerkki kulutuksen vastustamisesta: 1. kuluta lisää. 2. mainosta sitä internetissä. Näin se menee.

Tässä on siis kyseessä on ystävämme tekemä taulu, joka ei kyllä pääse lainkaan näin kuvissa oikeuksiinsa, koska työllä on kokoa noin 2x2 metriä ja työstä roikkuva krääsä ei tässä näy kunnolla.

Meillä on kotona sen verran paljon seinätilaa, että muutettaessa pohdittiin, että jotain pitäisi keksiä ja tämä työ kun tuli vastaan, niin pakko se oli saada ja vihdoin saatiin se seinällekin. Välillä kyllä kun on tultu haalittua holtittomasti kaikkia "ihania löytöjä" kotiin, niin tulee vilkastua tämän työn tekstiä ja mietittyä, että niin, kannattiko.

Tässä hieman tarkempana vielä taulun settejä, vaikka huonosti näkyy tässäkin. Ei koskaan pitäisi yrittää kuvata mitän tauluja tällä tavalla (tarkemmin sanottuna tasapainoittelin sohvan käsinojalla päästäkseni vähän korkeammalle, että kuva voisi edes jotenkin onnistua).

Ja tosiaan mainosmainos, jos kyseisen taulun tekijän työt kiinnostavat, niin ottakaa yhteyttä ja välitämme viestin eteenpäin ellei ko. henkilö halua tänne yhteystietojaan tulla vinkkaamaan?

Taulua ostaessa mietimme, että minkä verran työstä pitäisi maksaa. Itse muistan viimeksi maksaneeni lähinnä pokemon-julisteesta noin kymmenen vuotta sitten, joten kysymys kuuluu: kuinka paljon hyvästä työstä pitää maksaa? Kaveripiirissämme on näitä ihmisiä, jotka osaavat esimerkiksi juuri maalata ja kun näkee heidän töitään niin vituttaa se, että taidetta on niin hankala saada näytille ja myyntiin, vaikka olisi ihan todella nastoja töitä tarjolla. No, toivottavasti saamme tänne pian lisää settiä näytettäväksi, niin ehkä tekijät ja kuluttajat löytävät toisensa....

Nyt kuitenkin on pakko lähteä viemään kahta apinaa (= koiraa) tuonne helteeseen, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin jne. Ensi kerralla luvassa mahdollisesti metalliartesaani(opiskelijan) tekemä vyö ja toisen samanlaisen tekemä kello. Siitä sitten lisää.

                                          

Tissit piiloon, sääret esiin

Nessi täällä taas. Ostin tässä päivänä eräänä kirpparilta Indiskan mekon. Mekko ei todellakaan ole mikään trikoo-tuotteiden suunnittelun helmi tahi korkein saavutus, kokonaisuutta ei kai ole ajateltu ollenkaan.

Tissit paljaana liivejä myöten, mutta polvet piiloon, herranen aika! Materiaali on kuitenkin kiva, trikoo on varsinkin kuumalla ilmalla hirveän mukavaa päällä, harmaa miellyttää silmää ja kuviokin on ihan jees. Kaiken muun hyvän lisäksi tällaiset joustavat vaatteet sopivat meidän molempien päälle.
Rintavarustuksen esittely ei kuitenkaan innosta meitä kumpaakaan, joten jonkinlainen säädyllinen läppä siihen täytyi heittää päälle. Laatikon pohjalta löytyi joskus Jeesuksen aikoihin trendikaupasta nyysitty pitsipaita, joka on jo lukuisissa pesuissa kutistunut, nukkainen ja vähän rikki. Se on ollut sellainen paita, jonka olen laittanut viileinä päivinä t-paidan alle, kun kaikki muu on jo pesussa. Tässä vielä kuva kyseisestä ihanuudesta:

Sen siis saattoi helposti uhrata osaksi jotain parempaa. Leikkasin pääntien reunan irti, sovitin sen sopivan mittaiseksi mekkoon, ja ompelin kiinni. Alunperin tarkoitus oli laittaa mekkoon isompi pitsipala, mutta kokeillessani huomasin aika pienen osion riittävän mainiosti. Onnistuin ammattikoulussa jotenkin välttämään trikoon ompelun melkein kokonaan, joten vähän jännitti, pilaisinko koko paskan. Huoli oli kuitenkin turha - ostin juuri uuden, hienon ompelukoneen, ja sehän teki oikeastaan melkein kaiken työn minun puolestani. Jälki oli erittäin siistiä. Vielä hameen helman lyhennys ja siksak-ommel, ja valmista tuli!
Tässä krapulassa ei parane poseerata, joten saatte tyytyä henkariin minun ihastuttavan vartaloni sijaan.

Helmasta tuli vähän lyhyempi kuin olin ajatellut, olisi varmaan kannattanut mitata... Nyt vain saksin ihan summamutikassa. Taitaa olla tällä pituudella jo hieman liian kesäinen minun makuuni, mutta näyttää varmasti hauskalta alkusyksyllä saappaiden kanssa.

Helle hellii... Paskanmarjat!

Nessin vuoro päivittää. Teknisten ongelmien vuoksi aikaa ehti vierähtää viikko edellisestä kirjoituksesta, mutta toivon mukaan olemme nyt saaneet selvitettyä kaikki, ja uutta kamaa saataisiin tänne säännöllisin (lyhyin) väliajoin.

Helle siis hellii, kuten kaikkialla koko ajan toitotetaan. Onkin hyvä muistuttaa ihmisiä siitä, sillä monet meistä tuskin huomaisivat tätä jatkuvaa lämpöhalvausta. Sen lisäksi minua helle hellii naaman kiillolla, näppylöillä, ihottumalla ja yleisesti nihkeällä ololla.
Jos tästä karseasta kesästä jotain hyvää pitäisi repiä, niin olen löytänyt verkkosukkahousut uudelleen. Olen niitä idiootteja, jotka eivät oikein mielellään käytä pitkääkään hametta ilman sukkahousuja, mukamas liian alaston olo, joten verkkosukat ovat näillä säillä pelastaneet minut. Kotoa löytyi monet kivat, erilaisia kuvioita ja värejä, enkä ole tosiaan niitä käyttänyt ainakaan vuoteen.

Mutta se kesästä, olen odottanut syksyä innolla toukokuusta lähtien. Käväisin Prisman alennusmyynneissä katsomassa urheiluvaatteita, mutta ostinkin kaksi vyyhtiä lankaa.



Novitan 7 veljestä Raita. Villan ostaminen korpeaa hieman, en mielelläni osta eläinperäisiä materiaaleja uutena, sillä en pidä monista niiden tuotantoon liittyvistä ilmiöistä ja käytännöistä. Nyt kuitenkin sorruin kahteen lankaan, vaikka en ole mikään neuloja-ihminen... Uhoan aina välillä, että nyt voisin opetella, mutta en ole vielä koskaan tehnyt sitä. Villasukkia olen ohjeesta tehnyt muutamia kertoja, joten jonkinlaista pohjaa sentään löytyy.

Nyt suunnitteilla pitkät eripariset säärystimet noista langoista, riittävän helppo projekti näin alkuun.

Mökkimuodin huipulta!

Olemme vihdoin saaneet elämämme sen verran järjestykseen, että on aika alkaa ihan huolella päivittämään tyylikästä muotiamme tänne. Kameramme laturi saapuu huomenna, joten siihen asti voitte nauttia terveisistä suomen mökkimuodin huipulta.

Etkö siis tiedä, miten mökille tulisi pukeutua? Voit käyttää esimerkkinä näitä kuvia ja tuunata omat vaatteesi sopimaan tähän konseptiin.

Tässä tyylissä on tärkeää näyttää siltä, kuin sinua ei kiinnostaisi mitä puet päällesi, mutta ratsatessasi mökin vanhoja vaatteita kiinnitä kuitenkin huomiota siihen, että asukokonaisuutesi on sopivan välinpitämätön, mutta silti hauska. Tämän tyylin voit luoda esimerkiksi kuvan liian suuria raksahaalareilla tai hauskoilla hatuilla. Allekirjoittaneet muodin asiantuntijat kannattavat myös typeriä hattuja ja aina yhtä hulvattomia t-paitoja, jotta vaikutat sekä rennolta, että hauskalta!

Ja eikun mökkeilemään!

(ps. jotta tyylisi olisi täydellinen, lisää mukaan omituisen näköinen koira, niin persoonallinen vaikutelma lisääntyy!)

Ennen kuin allekirjoittaneet tunarit saavat kauan kadoksissa olleen kameransa johdon takaisin oikeaan paikkaansa, niin ajattelimme (tai lähinnä minä, M, ajattelin Nessin huomion ollessa lähinnä flunssan ja aikuisviihteen puolella) kuitenkin jo kirjoittaa tämän ensimmäisen merkinnän.

Ja itse aiheeseen. Mistä tämä maan mainio idea blogiin. Blogejahan kuhisee jokaisessa paikassa ja nykyään teinitytöt flirttaavat H&M:n kuoseissa kameralle ja saavat siitä vielä perkele mainostuloja. Kammottavaa, iljettävää. Mitä huoraamista. 

Me halusimme tehdä siis saman.

Ongelmaksi kuitenkin koitui se, että toisin kuin nämä näppärät tytöt (ja pojat) blogeineen, me emme ole tyylikkäitä emmekä kovinkaan muotitietoisia (M ainakaan, Nessi sentään omaa jonkinlaista värisilmää - lähinnä mustaa sellaista - ja kiinnittää jopa huomiota pukeutumiseensa). Mutta hei, ei annetta huonon maun, rahapulan ja kameran puutoksen estää, kyllä tästä vielä hyvä setti saadaan. Eli tervetuloa mukaan seuraamaan mitä mieluisinta propagandaa (anti)muotiblogin merkeissä.

Ja freesejä kuvia, parempia meininkejä odotellessa voitte nauttia menneisyyden muotimokista.