Luottovaatteesta luopuminen

Tiedättehän ne sellaiset vaatteet, joista ei mitenkään erityisemmin pidä, mutta joista luopuminen on kuitenkin mahdotonta? Tämä hame oli sellainen.

Olen ostanut sen H&M:stä joskus viitisen(?) vuotta sitten, taisi maksaa huikeat kymmenen euroa. Ahkerassa käytössä on hame ollut, vaikka en tosiaan ole suuremmin siihen kiintynyt. Siinä ei ole mitään erityistä, ja siinähän sen viehätys piileekin - sen kanssa voi käyttää melkein mitä tahansa. Erilaisilla yläosilla se sopii tavalliseen arkeen, baariin ja se voi käydä jopa sellaiseen "vähän siistimpään" kokonaisuuteen. Lisäksi kyseinen vaate toimii loistavasti säässä kuin säässä, tälle ei ole mitään sesonkirajoituksia.

Kiroilin siis aivan maan perkeleesti, kun työkaverini huomautti sauman vieressä olevasta reiästä. Kangas oli revennyt, kiitos koiranpentumme harrastamien hyökkäysten. Hame oli siis paikattava, mikä on aina hieman ongelmallista: täysin huomaamattomasti paikkaaminen taitaa olla mahdotonta, joten mielestäni paras ratkaisu on valita paikkakankaaksi erivärinen materiaali kuin itse vaate. Tämä kuitenkin aina muuttaa vaatteen yleisilmettä jonkin verran, ja on tietysti paskamaista sabotoida vaatekaapin luottoyksilöitä. Tämänkin hameen vahvuus on aina ollut yksinkertaisuus, mutta nyt siitä oli luovuttava.

Arvoin paikkakangasta aika pitkään, päädyin lopulta harmaaraidalliseen villasekoitteeseen, joka on peräisin Eurokankaan pala-laareista. Muistin myös ystävältä pari vuotta sitten lahjaksi saadut lämpösiirtokuvat, ja toinen niistä pääsikin nyt viimein käyttöön. Teko kirpaisee vielä hieman, mutta eiköhän tämä kelpaa. Lopputulos on kuitenkin hauskannäköinen, täytyy vain totutella siihen, ettei hame ole enää sama. Lisäksi olen jo pitkään valittanut siitä, miten tylsää pukeutumiseni nykyään on, joten muutos taitaa pidemmän päälle olla ainoastaan positiivinen...

Turhaa brassailua?

Ämmä täällä (voisiko joku pliis keksiä jonkun vähän mielikuvituksellisemman nimen kuin "M" allekirjoittaneelle?). Ajattelin aloittaa tämän merkinnän turhalla brassailulla. Muotiblogit ovat siitä niin hauskoja, että eihän niissä ole oikeastaan mitään muuta ideaa kuin se, että kirjoittaja(t) egoilee omalla tyylillään, vaatteillaan jne. Ja parhaimillaan tätä egobuustia seuraa tuhannet ihmiset päivittäin. Mahtavaa mitä tekniikka onkaan saanut aikaan. Meidän egobuustiamme sen sijaan seuraa tuurilla kaksi ystävää (joille me maksamme siitä... no ei.) ja hekin todennäköisesti aika harvoin.

Siistiä (   )
Noloa (   )

No mutta. Asiaan. Turhan egobuustailun merkeissä ajattelin siis aloittaa brassailemalla kaikella kivalla krääsällä, jota minä ja Nessi olemme onnistuneet haalimaan. Brassailtavaa on kuitenkin liikaa, joten tehdään tätä näin vähitellen. Haluaisimme kuitenkin muistuttaa, että < moraalisaarna > krääsän haaliminen ei kuitenkaan ole mitenkään hyödyllistä vaan itseasiassa skeidaa kuluttamista joten siitä ilosta hankimme tässä taannoin itsellemme siitä muistutuksen, joka valtaa kohtuullisen kokoisen seinätilastamme. Ja kyllä, tässä taas oiva esimerkki kulutuksen vastustamisesta: 1. kuluta lisää. 2. mainosta sitä internetissä. Näin se menee.

Tässä on siis kyseessä on ystävämme tekemä taulu, joka ei kyllä pääse lainkaan näin kuvissa oikeuksiinsa, koska työllä on kokoa noin 2x2 metriä ja työstä roikkuva krääsä ei tässä näy kunnolla.

Meillä on kotona sen verran paljon seinätilaa, että muutettaessa pohdittiin, että jotain pitäisi keksiä ja tämä työ kun tuli vastaan, niin pakko se oli saada ja vihdoin saatiin se seinällekin. Välillä kyllä kun on tultu haalittua holtittomasti kaikkia "ihania löytöjä" kotiin, niin tulee vilkastua tämän työn tekstiä ja mietittyä, että niin, kannattiko.

Tässä hieman tarkempana vielä taulun settejä, vaikka huonosti näkyy tässäkin. Ei koskaan pitäisi yrittää kuvata mitän tauluja tällä tavalla (tarkemmin sanottuna tasapainoittelin sohvan käsinojalla päästäkseni vähän korkeammalle, että kuva voisi edes jotenkin onnistua).

Ja tosiaan mainosmainos, jos kyseisen taulun tekijän työt kiinnostavat, niin ottakaa yhteyttä ja välitämme viestin eteenpäin ellei ko. henkilö halua tänne yhteystietojaan tulla vinkkaamaan?

Taulua ostaessa mietimme, että minkä verran työstä pitäisi maksaa. Itse muistan viimeksi maksaneeni lähinnä pokemon-julisteesta noin kymmenen vuotta sitten, joten kysymys kuuluu: kuinka paljon hyvästä työstä pitää maksaa? Kaveripiirissämme on näitä ihmisiä, jotka osaavat esimerkiksi juuri maalata ja kun näkee heidän töitään niin vituttaa se, että taidetta on niin hankala saada näytille ja myyntiin, vaikka olisi ihan todella nastoja töitä tarjolla. No, toivottavasti saamme tänne pian lisää settiä näytettäväksi, niin ehkä tekijät ja kuluttajat löytävät toisensa....

Nyt kuitenkin on pakko lähteä viemään kahta apinaa (= koiraa) tuonne helteeseen, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin jne. Ensi kerralla luvassa mahdollisesti metalliartesaani(opiskelijan) tekemä vyö ja toisen samanlaisen tekemä kello. Siitä sitten lisää.

                                          

Tissit piiloon, sääret esiin

Nessi täällä taas. Ostin tässä päivänä eräänä kirpparilta Indiskan mekon. Mekko ei todellakaan ole mikään trikoo-tuotteiden suunnittelun helmi tahi korkein saavutus, kokonaisuutta ei kai ole ajateltu ollenkaan.

Tissit paljaana liivejä myöten, mutta polvet piiloon, herranen aika! Materiaali on kuitenkin kiva, trikoo on varsinkin kuumalla ilmalla hirveän mukavaa päällä, harmaa miellyttää silmää ja kuviokin on ihan jees. Kaiken muun hyvän lisäksi tällaiset joustavat vaatteet sopivat meidän molempien päälle.
Rintavarustuksen esittely ei kuitenkaan innosta meitä kumpaakaan, joten jonkinlainen säädyllinen läppä siihen täytyi heittää päälle. Laatikon pohjalta löytyi joskus Jeesuksen aikoihin trendikaupasta nyysitty pitsipaita, joka on jo lukuisissa pesuissa kutistunut, nukkainen ja vähän rikki. Se on ollut sellainen paita, jonka olen laittanut viileinä päivinä t-paidan alle, kun kaikki muu on jo pesussa. Tässä vielä kuva kyseisestä ihanuudesta:

Sen siis saattoi helposti uhrata osaksi jotain parempaa. Leikkasin pääntien reunan irti, sovitin sen sopivan mittaiseksi mekkoon, ja ompelin kiinni. Alunperin tarkoitus oli laittaa mekkoon isompi pitsipala, mutta kokeillessani huomasin aika pienen osion riittävän mainiosti. Onnistuin ammattikoulussa jotenkin välttämään trikoon ompelun melkein kokonaan, joten vähän jännitti, pilaisinko koko paskan. Huoli oli kuitenkin turha - ostin juuri uuden, hienon ompelukoneen, ja sehän teki oikeastaan melkein kaiken työn minun puolestani. Jälki oli erittäin siistiä. Vielä hameen helman lyhennys ja siksak-ommel, ja valmista tuli!
Tässä krapulassa ei parane poseerata, joten saatte tyytyä henkariin minun ihastuttavan vartaloni sijaan.

Helmasta tuli vähän lyhyempi kuin olin ajatellut, olisi varmaan kannattanut mitata... Nyt vain saksin ihan summamutikassa. Taitaa olla tällä pituudella jo hieman liian kesäinen minun makuuni, mutta näyttää varmasti hauskalta alkusyksyllä saappaiden kanssa.

Helle hellii... Paskanmarjat!

Nessin vuoro päivittää. Teknisten ongelmien vuoksi aikaa ehti vierähtää viikko edellisestä kirjoituksesta, mutta toivon mukaan olemme nyt saaneet selvitettyä kaikki, ja uutta kamaa saataisiin tänne säännöllisin (lyhyin) väliajoin.

Helle siis hellii, kuten kaikkialla koko ajan toitotetaan. Onkin hyvä muistuttaa ihmisiä siitä, sillä monet meistä tuskin huomaisivat tätä jatkuvaa lämpöhalvausta. Sen lisäksi minua helle hellii naaman kiillolla, näppylöillä, ihottumalla ja yleisesti nihkeällä ololla.
Jos tästä karseasta kesästä jotain hyvää pitäisi repiä, niin olen löytänyt verkkosukkahousut uudelleen. Olen niitä idiootteja, jotka eivät oikein mielellään käytä pitkääkään hametta ilman sukkahousuja, mukamas liian alaston olo, joten verkkosukat ovat näillä säillä pelastaneet minut. Kotoa löytyi monet kivat, erilaisia kuvioita ja värejä, enkä ole tosiaan niitä käyttänyt ainakaan vuoteen.

Mutta se kesästä, olen odottanut syksyä innolla toukokuusta lähtien. Käväisin Prisman alennusmyynneissä katsomassa urheiluvaatteita, mutta ostinkin kaksi vyyhtiä lankaa.



Novitan 7 veljestä Raita. Villan ostaminen korpeaa hieman, en mielelläni osta eläinperäisiä materiaaleja uutena, sillä en pidä monista niiden tuotantoon liittyvistä ilmiöistä ja käytännöistä. Nyt kuitenkin sorruin kahteen lankaan, vaikka en ole mikään neuloja-ihminen... Uhoan aina välillä, että nyt voisin opetella, mutta en ole vielä koskaan tehnyt sitä. Villasukkia olen ohjeesta tehnyt muutamia kertoja, joten jonkinlaista pohjaa sentään löytyy.

Nyt suunnitteilla pitkät eripariset säärystimet noista langoista, riittävän helppo projekti näin alkuun.

Mökkimuodin huipulta!

Olemme vihdoin saaneet elämämme sen verran järjestykseen, että on aika alkaa ihan huolella päivittämään tyylikästä muotiamme tänne. Kameramme laturi saapuu huomenna, joten siihen asti voitte nauttia terveisistä suomen mökkimuodin huipulta.

Etkö siis tiedä, miten mökille tulisi pukeutua? Voit käyttää esimerkkinä näitä kuvia ja tuunata omat vaatteesi sopimaan tähän konseptiin.

Tässä tyylissä on tärkeää näyttää siltä, kuin sinua ei kiinnostaisi mitä puet päällesi, mutta ratsatessasi mökin vanhoja vaatteita kiinnitä kuitenkin huomiota siihen, että asukokonaisuutesi on sopivan välinpitämätön, mutta silti hauska. Tämän tyylin voit luoda esimerkiksi kuvan liian suuria raksahaalareilla tai hauskoilla hatuilla. Allekirjoittaneet muodin asiantuntijat kannattavat myös typeriä hattuja ja aina yhtä hulvattomia t-paitoja, jotta vaikutat sekä rennolta, että hauskalta!

Ja eikun mökkeilemään!

(ps. jotta tyylisi olisi täydellinen, lisää mukaan omituisen näköinen koira, niin persoonallinen vaikutelma lisääntyy!)